sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Isäni muistolle
Rakkaan isäni muistolle:
Isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen 18.10. 81 vuoden ikäisenä
- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -
-Aila Meriluoto-
Vaikka korussa on syksyiset, kuolleet sävyt silti siinä on myös valoa ja kirkkautta.
Tämä koru on omassa käytössä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Otan osaa, Helinä.
VastaaPoistaTodella kaunis koru. Tykkään koska siinä on juuri valoa ja kirkkautta.
Osanottoni!Olet osannut tehdä vahvan, mutta samalla herkänoloisen korun!
VastaaPoistaOsaa ottaen totean: Kaunis värssy, herkkä koru.
VastaaPoistaOsanottoni myös täältä suunnalta. Kaunista olet tehnyt, herkkää ja tunnerikasta.
VastaaPoistaOsaanottoni, kaunis tunteellinen koru.
VastaaPoistaTässä korussa siihen laittamasi rakkaus. Se miten olet helmi helmeltä tallettanut tähän muistojasi.
VastaaPoistaVoimia sinulle.
Kiitos paljon<3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaOtan osaa, Marita!
VastaaPoistaTeit todella kauniin korun Isäsi muistolle!
Koru on niin kaunis! Valoisa ja lämmin.
VastaaPoista<3
Kiitos paljon Outiriina, Kaisa ja Mags!
VastaaPoistakaunis koru <3
VastaaPoistaOtan osaa.
Kiitos Lintuemo!
VastaaPoista